Kun puhutaan suomalaisesta kansanmusiikista, kantele nousee mieleen yleensä ensimmäisenä. Sen kirkas ja helisevä ääni on kulkenut mukana vuosisatojen ajan, ja soitin on säilyttänyt paikkansa niin kotien soittonurkissa kuin konserttilavoillakin. Tässä artikkelissa katsomme, mistä kantele on peräisin, miten se on rakennettu ja miksi se kiinnostaa yhä uusia soittajia.
Kanteleen juuret Itämeren piirissä
Kantele kuuluu itämerensuomalaisten ja baltialaisten kielisoitinten perheeseen. Lähisukulaisia ovat esimerkiksi virolainen kannel, latvialainen kokle ja liettualainen kanklės. Soittimet muistuttavat toisiaan rakenteeltaan ja soittotavaltaan, mikä kertoo pitkästä yhteisestä historiasta tällä alueella.
Suomessa kanteleella on myös vahva asema kansanrunoudessa. Kalevalassa Väinämöinen rakentaa ensimmäisen kanteleen suuren hauen leukaluusta, ja myöhemmin toisen koivusta. Kun hän soittaa, koko luonto pysähtyy kuuntelemaan. Tarina kuvaa hyvin, kuinka suuri merkitys soittimella on ollut suomalaisessa mielenmaisemassa.
Viisikielinen kantele ja sen rakenne
Perinteinen kantele on pieni, viisikielinen soitin. Vanhimmat kanteleet koverrettiin yhdestä puukappaleesta, ja kielet kiinnitettiin toisesta päästä tappeihin ja toisesta poikkipuuhun. Soitin pidetään sylissä tai pöydällä, ja kieliä näppäillään sormilla.
Viisikielinen kantele viritetään usein niin, että kielet muodostavat asteikon viisi ensimmäistä säveltä. Tällainen viritys rajaa sävelmistöä, mutta samalla se tekee soittimesta helposti lähestyttävän. Aloittelijakin saa siitä nopeasti kauniita kuvioita, ja kokenut soittaja löytää rajoitetusta sävelvalikoimasta yllättävän paljon vivahteita.
Pienestä kanteleesta konserttisoittimeksi
Ajan myötä kanteleeseen lisättiin kieliä. Syntyi esimerkiksi kymmenkielisiä ja sitä suurempia malleja, ja lopulta isokokoinen konserttikantele, jossa kieliä voi olla useita kymmeniä. Konserttikanteleessa on mekanismi, jolla sävellajia voi vaihtaa kesken soiton. Sen ansiosta soittimella voi esittää kansanmusiikin lisäksi myös taidemusiikkia ja uusia sävellyksiä.
Pieni viisikielinen kantele ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Monelle se on edelleen se tärkein kantele, koska sen ääni on lähimpänä vanhaa perinnettä. Nykyään molempia soitetaan rinnakkain, ja monet muusikot vaihtavat soitinta sen mukaan, millaista musiikkia he esittävät.
Kantele tänä päivänä
Kanteleensoittoa voi opiskella musiikkiopistoissa ja kansanmusiikkikursseilla aina korkeakoulutasolle asti. Moni aloittaa pienellä kanteleella jo lapsena, sillä soitin on kevyt ja sen perusteet oppii nopeasti. Soittimen voi myös rakentaa itse, ja kanteleenrakennuskursseja järjestetään eri puolilla maata. Oman soittimen tekeminen on monelle mieluisa tapa tutustua perinteeseen käsin kosketeltavalla tavalla. Kanteletta kuulee myös yhtyeissä, joissa sitä yhdistetään esimerkiksi lauluun, viuluun ja sähköisiin soittimiin. Esimerkiksi Värttinä sai alkunsa laulu- ja kanteleyhtyeenä.
Kantele on hyvä esimerkki siitä, miten vanha soitin voi pysyä elävänä. Se kantaa mukanaan pitkää historiaa, mutta taipuu myös uuteen. Jos haluat tietää lisää perinteestä, jonka osana kantele on soinut, lue myös artikkelimme kansanmusiikista.
