Puhallinsoittimien yksi ryhmä on erilaiset huilut. Niitä soittaessa ääni syntyy soittajan puhalluksen avulla. Värähtelevän ilmapatsaan pituutta säädellään sormilla ja se säätelee äänen korkeuden. Läppäkoneisto voi olla avo- tai umpiläppäinen ja sen avulla säädellään sitä, millainen ääni huilusta lähtee siihen puhallettaessa. Huilunsoittajaa kutsutaan huilistiksi. Huiluja valmistetaan puusta, muovista ja messingistä, mutta ammattikäyttöön tarkoitetut soittimet voivat olla hopeaa, kultaa tai platinaa. Myös suukappaleiden valmistusaiheet vaihtelevat useimmiten soittajan mieltymysten mukaisesti.
Erilaiset huilut historiassa
Huilut kuuluvat vanhimpiin ihmisen kehittämiin soittimiin. Eikä ihme, sillä huilujen mekaniikka on varsin yksinkertainen. Maailman vanhin huilu on iältään jopa 35 000 vuotta vanha. Se löydettiin luolasta, joka sijaitsee lähellä Ulmia. Suomeen ensimmäinen huilu tuli pronssikaudella. Aivan varhaisimmissa huiluissa ei ollut sormireikiä, joiden avulla olisi voinut soittaa säveliä.
Ensimmäisillä huiluilla ei soitettu säveliä, vaan niillä soitettiin yhtä samaa ääntä, joka soittimesta tuolloin tuli. Kansanmusiikki on aina ollut ihmisten sydämissä ja huilu kuuluu olennaisena osana siihen. Viikinkiaika toi mukanaan version, jossa tulppana käytettiin soittajan kieltä. Tuolloin huilussa oli jo sormireiät, joilla säädeltiin säveltä. Silloin ne valmistettiin usein männynvesasta.
Olemassa olevia huilumalleja
Huilujen joukosta löytyy esimerkiksi poikkihuilu. Sen ääni on hieman korkeampi kuin esimerkiksi nokkahuilun. Poikkihuilua soitetaan pitämällä sitä poikittain. Nokkahuilu puolestaan on monien tuntema soitin. Useimmiten sitä opetellaan soittamaan jo koulussa. Niitä valmistetaan yleensä puusta tai muovista. Monen mielestä muoviset nokkahuilut voittavat laadussaan perinteisen puusta valmistetun, mutta makuasioista ei voi kiistellä.